torstai 10. joulukuuta 2015

Itsevarmuus

Kuka minä olen, mitä minä haluan?

Tätä olen pohdiskellut paljon varsinkin nyt aikuisena. Vanhoja valokuvia katsoessa olen muuttunut vuodesta toiseen tyylin ja ulkonäön suhteen. Joka vuosi edes vähän. Olen mennyt virran mukana ja välillä voimakkaasti vastavirtaan, koska sisälläni on aina ollut pieni kapinallinen. Kapinallinen, joka on nuorena salaa juonut, polttanut tupakkaa ja tehnyt pikku laittomuuksia. Kaikesta huolimatta minusta tuli ihan kunnollinen, koulunsa käynyt, työssäkäyvä nainen.
Itsetunto ei kuitenkaan ole ollut koskaan vahvinta aluettani. Teininä minulla oli kasvojen iho välillä todella huonossa kunnossa. Minulla oli paljon finnejä erityisesti poskissa, otsassa ja leuassa. Häpesin kasvojani ja peitin niitä lähes aina paksulla meikillä. Iän myötä ne kammottavat paiseet ja arvet on onneksi kadonneet melkein kokonaan. Tähän toi helpotusta luultavasti myös e-pillerit (Diane Nova / halvempi valmiste Cypretyl), jotka auttavat myös ihosairauksien, kuten aknen hoitoon. Myöhemmin aikuisena pystyin vaihtamaan merkkiä ilman, että epäpuhtaudet palasivat.
Olen aina tuntenut tarvetta kuulua johonkin ja saada hyväksyntää itselleni. Erilaisessa ympäristössä ja seurassa voi alkaa huomata myös itsessään ja tyylissään muutoksia. Muutokset voivat tulla hyvinkin nopeasti tai pikkuhiljaa, melkein huomaamatta. Toiset ne taas pysyvät vuodesta ja kymmenistä vuosista toiseen lähes samana. Hatunnosto heille, jos ovat löytäneet itsensä ja tietävät mitä haluavat. Minä en todellakaan tiedä mikä minusta tulee "isona", mutta kyllä aika sen näyttää.

Välillä olen ollut seinäruususena ja toivonut, etten erotu joukosta. Se ei lopulta tuntunut minun jutulta, vaan muutin tyylini sellaiseksi, kuin huvitti. Kerran minulle on huudeltu perään, että "kattokaa mikä vosu!" ja sen jälkeen olin hieman epävarma mekon helman pituudesta, enkä uskaltanut vähään aikaan pitää mitään "liian lyhyttä". Mekkoni ei tosin ollut mikään lyhyt, tai millään tapaa provosoiva paksujen sukkahousujen ja takin lisäksi. Jospa ne pojat huuteli jollekin toiselle. Hieman herkän luonteeni vuoksi otan nämä asiat joskus turhan henkilökohtaisesti. Tosin en kyllä koskaan poistanut alahuulessa olevaa lävistystäni, vaikka joku nuori herra päätti kerran tulla kertomaan, että se on helvetin ruma. Ei sen ehkä olisi sitten kannattanut rokkibaariin tulla?

Täytyy tunnustaa, että kadehdin niitä Naisia, jotka laittautuvat kauniiksi lähes joka päivä. Meikkaavat huolellisesti, laittavat hiukset ja pukeutuvat rohkeasti, mutta tyylikkäästi. Minä olen nähtävästi niin laiska ja mukavuudenhaluinen, että mieluiten nukun niin pitkään kuin mahdollista, kuin että heräisin aikaisemmin meikkaamaan. Työnikin on luonteeltaan sellainen, että minun ei tarvitse olla edustava ja huoliteltu. Lisäksi minulla on työvaatteet, joten vaatteitakaan on turha miettiä, kuin vaan työmatkoille. Pitkät hiukset on pidettävä kiinni, sillä ne ovat muuten vain edessä. Meikkaan yleensä silloin, kun otan kuvia, olen lähdössä ystävien luo tai iltaa viettämään. Joskus arkisin saatan tehdä nopean, kevyen meikin.
Yleensä arkisin näytän siis tältä, aivan naturellina ilman meikkiä. Meikit pois pestyäni ja kuvat otettuani olin ensin sitä mieltä, että en minä näitä halua julkaista! Toisaalta, tämähän on vain se totuus pinnan alla, jollainen olen joka päivä. Ei siinä ole mitään häpeiltävää olla oma itsensä. En kuitenkaan koe, että olisin erityisen kaunis, mutta miksi minun pitää meikata, tunteakseni itseni kauniiksi? Että minut huomataan? Että tunnen oloni itsevarmaksi? Tai osaisin ottaa vastaan sanat "olet kaunis tänään".
Halusin kirjoittaa tämän tekstin itselleni, lukijoilleni ja erityisesti niille, jotka eivät tunne minua arkisessa elämässä. Blogia lukiessa voi helposti iskeä kateus, siitä mille toinen näyttää, mitä kaikkea hänellä on, mitä on saavuttanut tai kuinka itsevarmalle ja suositulle henkilö vaikuttaa. Blogit ja ylipäätänsä sosiaalinen media on kuitenkin vain pintaraapaisua, mitä ne tuo henkilöstä esiin. Itse yritän ainakin muistaa jatkossa ajatella pintaa syvemmälle ja olla kiitollinen siitä, mitä meillä jo on.

4 kommenttia:

  1. Olet kyllä oikeasti nätti myös ilman meikkiä! ^^

    Itsellä tulee meikattua töihin kevyesti, mutta meillä myös käytössä työvaatteet. Duunipäivinä valikoituu siis päälle vain jotain helppoa, nopeaa ja näin talvella lämmintä. Sellainen arkipäivän selviytymisasu. Usein iskee alemmuuskompleksi, kun näkee miten kauniina ja tyylikkäinä porukka on liikenteessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ^^

      Lohduttavaa kuulla, etten ole ainut, jolle tämä alemmuuskompleksi iskee muita katsellessa.

      Poista
  2. Kaunis olet myös ilman meikkiä ja itseasiassa monet ihmiset on kauniimpia ilman meikkiä kuin meikin kanssa, mutta se on vaan nämä paineet, jotka saavat ihmiset meikkaamaan, kun on "pakko". Minä pidän itse luonnollisesta meikistä eikä minulla ole ongelmaa olla meikittäkään, paitsi töihin meikkaan, etten näytä liian homssuiselta asiakaspalvelutöissä.
    Minä myös nukun mieluummin pitempään kuin heräisin aikaisin tehdäkseni todella näyttävän meikin, enkä itseasiassa meikkaa näyttävästi koskaan. Sama meikki töissä ja blogikuvissa, paitsi että töissä ei ole aina silmänrajauksia (koska vievät aikaa muutenkin kiireisestä aamusta) eikä huulipunaa koskaan, koska aristelen sitä jostain syystä, vaikka kykenen hyvin kulkemaan esim. kirkkaanpinkissä mekossa töissä. Ihan kuin ne työkaverit järkyttyisi, jos minulla onkin punaiset huulet töissä :D Not.

    Ja sitten on tietty kotityyli. Ilman meikkiä ja rintaliivejä pinkissä raidallisessa ribbineuloshaalarissa, jossa on vaarinpaitamaiset napit edessä, ei tosiaankaan ole hot, mutta hittoako sillä on väliä, kun olen kotona, jossa saan rauhassa olla oma itseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullekaan ole ongelma olla ilman meikkiä, mutta kyllähän se toisi omalle mielelle pientä kohotusta, kun voisi peilistä vilkaistessaan todeta näyttävänsä hyvältä. Vaikka tuskin kukaan mua sen vuoksi arvostelee, ettei mulle ole meikkiä naamassa :D

      Huulipunat on niin ihania, mutta mä olisin kokoajan epäluuloinen, että onko se sotkeutunut ja kurkkisin itseäni vähän väliä peilistä varmistaakseni.

      Poista